Joigron kimppa- ja kasvumalli.
Suomalaista pk-sektoria kuvastaa se, että suuri osa pienistä yrityksistä jää jumiin 0,5-3 meuron liikevaihdon välille. Tämä tarkoittaa myös, että näillä toimijoilla ei välttämättä ole muskeleita kilpailla kansainvälisiä toimijoita vastaan kotimarkkinoilla saatikka kansainvälisesti.
Miksi nämä yritykset eivät kasva? Syitä löytyy varmasti paljon erilaisia, mutta yksi aika yleinen syy on kasvuun liittyvät riskit; miksi turhaan riskeerata, kun näinkin menee ihan hyvin. Tällainen ajattelu on varmasti osittain meidän Suomalaisten geeneissä meidän lähihistoriassa olleiden haasteiden takia, eikä tässä ajattelutavassa ole sinänsä mitään moitittavaa.
Moni yritys tekee hyvää tulosta ja pärjää vallan mainiosti. Riskinä tässä on kuitenkin se, että yritys, joka ei hae aktiivista kasvua, alkaa taantumaan tai sitten joku toinen ajaa sen ohi.
Yritysstrategiakonsultoinnin ammattilaiset sanovat, että yrityksellä, jonka strategiassa ei ole selkeätä kasvustrategiaa, ei ole mitään varsinaista strategiaa. Strategiassa tulee aina olla kasvu. Kasvun hakeminen vaatii innovointia, kehittämistä, uudelleen ajattelemista ja tällä tavoin yhtiö pysyy kilpailukykyisenä.
Jogron kimppa- ja kasvumalli auttaa yrityksiä ottamaan sen ensimmäisen kasvuloikan yli 5 meuron liikevaihtorajan. Yrityksiksi kelpuutetaan oman alansa osaajia, jotka historiallisten lukujen valossa ovat tehneet jotain oikein ja joilla on positiivinen kassavirta.
Malli ei sovellu kannattamattomien yritysten tervehdyttämiseen. Lisäksi malli vaatii toimiakseen yrittäjiä, jotka ovat valmiita tekemään yhteistyötä ja joille yhdessä onnistuminen on tärkeämpää kuin oma ego.
Yhteinen kasvustrategia.
Joigron kimppa- ja kasvumallissa kasvua hakeville yhtiöille laaditaan selkeä yhteinen kasvustrategia, joka toimii pohjana kaikelle tekemiselle. Kaikista pelisäännöistä sovitaan selvästi ennen kuin lyödään hynttyyt yhteen. Kasvumallissa vähintään kaksi saman toimialan yritystä yhdistetään samaan konserniin kuuluvaksi. Voimansa yhdistävät yrittäjät myyvät osakkeensa uudelle perustetulle yhtiölle, jonka enemmistöosakkaiksi he tulevat sijoittamalla osan saamastaan kauppahinnasta takaisin. Uudelle kokonaisuudelle valitaan vetäjä, joka saa ensi tehtäväkseen ajaa uuden kokonaisuuden ns. haltuunottovaiheen läpi. Haltuunottoon osallistuu eri alan osaajia, johon kuuluu talousjohtamisen-, it-alan, juridiikan sekä myynnin- ja markkinoinnin ammattilaisia. Haltuunottoon kuluu yleensä 8-12 kuukautta ja sen laajuus päätetään aina tapauskohtaisesti. Eli tarkoituksena ei ole tehdä turhaa työtä. Haltuunoton aikana yhdistetään toimintoja, automatisoidaan manuaalisia prosesseja ja otetaan käyttöön parhaaksi katsotut toimintatavat koko konsernissa. Haltuunottoon kuuluu myös uuden kokonaisuuden brändäys joko kokonaan tai osittain. Tulee huomata, että haltuunoton tarkoituksena ei ole keksiä pyörää uudestaan, vaan yhdistää toimintoja sekä järkevöittää niitä tarpeen vaatiessa. Haltuunoton tarkoituksena on myös pyrkiä rakentamaan prosessit siten, että yrittäjien roolia pienennetään. Tämä tarkoittaa käytännössä, että esimerkiksi yhtiön johtoryhmään pyritään tuomaan osaajia myös henkilökunnasta.
Yrittäjän rooli on usein suuri riski.
Pk-yritysten suurin arvonalentaja on useasti yrittäjän liian suuri rooli. Tätä pyritään määrätietoisesti pienentämään Joigron kimppa- ja kasvumallissa. Uudelle konsernille valitaan hallitus, jonka hallituksen puheenjohtajana toimii Joigron edustaja. Yrittäjistä valitaan hallituksen 2-3 henkilö. Hallitusta vahvistetaan tarpeen mukaan tarvittavalla ulkopuolisella osaamisella. Hallitus valvoo, että yhtiölle laadittua kasvustrategiaa toteutetaan suunnitelman mukaisesti. Toimitusjohtaja raportoi strategian toimeenpanoa hallitukselle. Kuulostaako kalliilta? Voidaan kysyä, onko kukaan rakentanut menestystarinaa halvalla? Monet yrittäjät ovat rakentaneet oman menestystarinansa omasta selkänahastaan ja yhtiön tuloslaskelmaa katsomalla se on voinut vaikuttaa halvalta, mutta sitähän se ei ole ollut, jos yrittäjän ajalle määritetään joku hinta. Toisekseen yhtiö voi tuottaa hyvin, mutta sitä ei saa myytyä, koska yrittäjän rooli on liian suuri, eivätkä yhtiön taloudelliset luvut anna oikeata kuvaa liiketoiminnan varsinaisesta tuotosta. Kimppa- ja kasvumallissa ei ole tarkoituksena luoda ylisuurta koneistoa, joka syö kaiken tuoton, vaan luoda ne rakenteet, jotka ovat välttämättömiä kasvun mahdollistamiseksi. Samalla liiketoiminnan jatkuvuutta turvataan, kun sen toiminta tehdään vähemmän yrittäjästä riippuvaiseksi. Tämä voi tarkoittaa suhteellisen kannattavuuden heikkenemistä, mutta euromääräinen kannattavuus nousee kasvun myötä ja samalla arvonmäärityskerroin. Jokainen yhteenliittymä on oma tarinansa ja osana suunnitteluprosessia luodaan se rakenne ja budjetti, jolla kokonaisuutta viedään eteenpäin. Yrittäjät hyväksyvät tämän budjetin ennen kuin yhteenliittymä muodostetaan.